Hyvä huomioida
Kättely
Osa muslimeista ei halua kätellä vastakkaista sukupuolta olevaa ihmistä, sillä he uskovat tämän olevan kiellettyä uskonnossa. Tarkoitus ei ole loukata tai olla epäkunnioittava, vaan kyseessä on sääntö, jota halutaan noudattaa. Kättelytilanteissa muslimi saattaa laittaa käden sydämen päälle, kun kättä tarjotaan käteltäväksi. Tällä osoitetaan lämmin ele, jotta vastapuoli kokisi olonsa arvostetuksi.
Halal-ruokavalio
Halal tarkoittaa sallittua ja haram kiellettyä. Muslimit noudattavat halal-ruokavaliota. Kiellettyihin ruokiin kuuluvat sianliha, petoeläinten, itsestään kuolleiden eläinten sekä veren syöminen. Myös alkoholia pidetään haramina, ja sen nauttiminen on kielletty islamissa, joten myös sitä pitää välttää ruuissa sekä leivonnaisissa. Halal-ruoassa ei saa olla ainesosia, jotka ovat peräisin haram-lähteistä. Joillekin muslimeille halal-ruokavalio tarkoittaa kielletyistä ruuista pidättäytymistä, ilman sen kummempia teurastusmenetelmiä ajatellen, kun taas toisille on ehdotonta syödä halal-teurastettua lihaa. Tämä on jokaisen oma henkilökohtainen valinta. Nykypäivänä Suomesta löytyy erilaisia halal-lihakauppoja sekä ravintoloita ainakin isommista kaupungeista, joissa käytettävä tai ostettava liha on teurastettu Islamin oppien mukaisesti. Useimmat muslimit välttävät liivatteen syömistä, sillä usein se on sikaperäistä tai ei ole varmuutta alkuperästä.
Kenen edessä hijabia käytetään?
Usein musliminaisilta kysytään, käyttävätkö he hijabia myös kotona. Vastaus tähän on ei, jollei kotona ole käymässä vieraita, joiden edessä hijab on pakollinen. Islamissa musliminaisen on käytettävä hijabia miesten edessä, joiden kanssa he voisivat teoriassa mennä naimisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että hijab ei ole pakollinen muiden naisten, omien poikien, isän, aviomiehen isän, tyttären aviomiehen, veljien, isoisien, setien, enojen taikka pienten lasten, jotka eivät ole saavuttaneet puberteettia edessä. Musliminainen hoitaa hiuksiaan samalla tavalla kuin kuka tahansa muu nainen, eikä hijabiin pukeutuminen vähennä itsestään huolehtimista millään tavalla.
Yleistäminen
Toisinaan muslimeista tuntuu, että heidän ajatellaan olevan homogeeninen ryhmä ja kaikkiin pätee samankaltaiset tavat, tottumukset ja elämäntyyli. Tämä on kuitenkin kaukana totuudesta, sillä jokainen on omanlaisensa yksilö ja ennakko-oletuksia tulisi välttää. Jokainen perhe ja jokainen muslimi itse määrittelee sen, millä tavoin uskonto näkyy heidän omassa elämässään. Muslimeita on erilaisia, samalla tavalla kuin mihin tahansa muuhun uskontokuntaan kuuluvia. Vaikka kaikilla muslimeilla on samat säännöt perustuen uskontoon, ei niiden harjoittaminen kuitenkaan välttämättä näy samalla tavalla. Kaikki muslimit eivät noudata tai harjoita islamin asettamia sääntöjä. Monet ihmiset saavat vaikutteita omasta kulttuuristaan ja kasvuympäristöstään, mutta tämäkään ei tarkoita sitä, että kaikki saman alueen ihmiset ovat samankaltaisia. Hyvä olisi muistaa, että muslimikin on ensisijaisesti ihminen, ja jokaisen oma identiteetti ja persoona ovat yksilöllisiä. Kysy – älä oleta.
Uskonto voimavarana
Monelle muslimille uskonto on asia, joka tuo paljon lohtua ja antaa voimavaroja vaikeissakin tilanteissa. Muslimit uskovat kohtaloon sekä siihen, että asiat ovat ennalta määrättyjä Jumalan tahdon mukaisesti. Tämän vuoksi monet muslimit lukevat paljon Koraania ja erilaisia pyyntörukouksia, kun omassa tai läheisen elämässä on vastoinkäymisiä. Muslimeilla on tapana vierailla ihmisten luona, jotka ovat sairastuneita, ja näissäkin tilanteissa avun pyytäminen Jumalalta oikean hoidon rinnalla on erittäin yleistä. Uskonnon tuoman lohdun voi hyvin yhdistää myös ammatillisen avun lisänä, sillä ne voivat täydentää toisiaan sekä luoda turvallisuudentunnetta muslimitaustaisessa asiakkaassa.
Juhlien viettäminen
Osa muslimeista on vahvasti sitä mieltä, että on vain kaksi suurta juhlapäivää, joita kutsutaan nimellä Iid-al Fitr sekä Iid-Al Adha, monet kuitenkin tuntevat juhlat ainoastaan nimeltä Iid. Toisille syntymäpäivien vietto voi olla vieras ajatus, kun taas toisille se on normaalia. Osa muslimeista ei halua lapsen osallistuvan esim. pääsiäiseen ja jouluun liittyviin askarteluihin ja muuhun toimintaan, kun taas toisille asialla ei ole niinkään väliä. Näihin ei ole yhtä ainoaa tapaa, vaan tärkeää on ymmärtää, että nämä ovat perhekohtaisia päätöksiä. Paras tapa on kysyä ja varmistaa, jotta yhteistyö sujuu parhaiten. Oletuksia ei kannata tehdä, vaan avoimella kommunikaatiolla saat ymmärrystä, millä tavoin kyseisessä perheessä toimitaan.